Ilmastonmuutoksen sietokyvyn rakentaminen Lapissa
Building Resilience to Climate Change in Lapland
6 November 2024 - Ecosystems // Opinions- English
- Finnish
The Severe Effects of Climate Change in the Arctic Region
The Arctic is warming up to four times faster than the rest of the world, bringing with it numerous challenges for both the environment and traditional ways of life. Forecasts predict the climate in Lapland to be 4–5 degrees warmer by 2080, resulting in shorter winters, fewer days of frost, and reduced snow cover in early and late winter.
Due to their northern location, the fell area of Enontekiö and Utsjoki municipalities in Lapland, northern Finland, are classified as alpine, even though they lack tall mountains. These areas support a wide variety of species by providing diverse habitats and microclimates. They also offer ecosystem services such as air and water purification, soil protection, and carbon sequestration. Mountain microclimates can protect against the effects of climate change by providing refuges for species that cannot survive elsewhere.
Climate change affects Lapland in many ways
Climate change impacts the shrinking of tundra habitats, snow patch areas, and palsa bogs in the Arctic. Species and natural habitats adapted to the northern, cooler climate will decrease or even disappear entirely. There will be changes in fish populations, with cold-water species like salmon declining, leaving the space for invasive species such as pink salmon to thrive.
By developing alternative tourism strategies and investing in year-round activities, Lapland can maintain its appeal even without guaranteed snow in winter.
On the socio-economic aspect, Lapland’s economy and tourism industry are still highly dependent on winter tourism, so the decrease of snow will threaten the region’s attractiveness. Tourism winter season is an important source of income for local communities, and the shortening of the season due to reduction in snow, limits the availability of winter activities that provide economic revenue. In the future, the tourism sector must adapt to these changes. By developing alternative tourism strategies and investing in year-round activities, Lapland can maintain its appeal even without guaranteed snow in winter.
Changes in weather patterns also threaten communities’ safety. For example, low snow levels and changing ice conditions increase the risk of accidents due to the effects on modes of transportation and transport routes. Climate change also weakens infrastructure, such as road surfaces, threatening the supply chain. Rising summer temperatures increase the risk of forest fires, affecting the safety of both humans and animals, and threatening species survival. Intensified heatwaves can be especially dangerous for the elderly and increase the spread of infectious diseases. Environmental changes also force vulnerable populations to relocate, leading to social, economic, and environmental challenges in the countries of origin, transit, and destination.
How does climate change affect reindeer husbandry?
Climate change presents significant challenges to grazing conditions for reindeer husbandry, threatening the viability and sustainability of this traditional livelihood. A changing climate and changing grazing environments affect reindeer health and well-being, as well as reindeer herding activities. Winter pastures face challenges such as deep snow, ice formation, and mold growth. In late autumn and early winter, fluctuating weather conditions can create ice layers in the snow cover, promoting mold growth in grazing vegetation. Ice layers make digging difficult, preventing reindeer from accessing vegetation. Mold, in turn, reduces the quality of the food available in pastures. These changing natural conditions also increase the costs and workload of reindeer herding. If the reindeers cannot get enough food independently from nature, they need to be artificially fed. Supplemental feeding prevents the reindeers from becoming too weak, but it also creates much extra work and costs.
In the summer season, challenges include the increased occurrence of heatwaves and changes in the population of blood-sucking insects. Dry summers also cause problems for reindeer herding by reducing the availability of mushrooms, which are an important food source for reindeer in the fall as they prepare for winter. The reindeer’s health conditions during winter will be debilitated by the lack of mushrooms during the warmer months. While an easy winter may not pose problems, a difficult winter following a mushroom-poor fall could result in significant losses for reindeer herding. Climate warming also changes species distributions and numbers. Parasites and insects, such as Setaria tundra and the deer fly, spread further north as the climate warms, affecting both animals and humans. Outbreaks of insects such as autumnal moths, winter moths, and common heath may become more frequent. The increase of these harmful insects weakens pasture vegetation and thus affects reindeer food availability.
Climate cooperation among the 21 municipalities of Lapland
The goal of cooperation between the municipalities of Lapland is to strengthen the region’s resilience to the effects of climate change and to safeguard natural resources and local livelihoods. The Regional Council of Lapland is preparing a regional climate strategy for Lapland for 2030, setting targets for reducing emissions, increasing renewable energy, and adapting to climate change. Some municipalities in Lapland are also part of the national Carbon Neutral Finland network (Hinku). The goal of the Hinku municipalities and regions is to reduce emissions by 80 % by 2030 from 2007 levels. The Hinku network is a group of pioneers in climate change mitigation, bringing together municipalities committed to reducing emissions, companies offering climate-friendly products and services, and energy and climate experts.
The use of traditional knowledge provides deep insight into local climate and environmental conditions and helps develop sustainable practices that support ecosystems and livelihoods.
Participatory Geographic Information Systems (PPGIS) in the region ensure that the views of local residents are considered in climate solutions. PPGIS enables citizens and communities to contribute to the collection of location-based data and the creation of experience-based maps. The goal is to highlight local people’s knowledge and perspectives in regional planning and decision-making. This gives everyone the opportunity to influence decisions related to the environment and resources, while also aiming to ensure open information sharing. This leads to clearer justifications for decisions, taking local needs and resources into account, resulting in more sustainable and equitable solutions.
The situation in the Teno River
The Teno River, which flows along the border between Finland and Norway, was once one of Northern Europe’s most famous salmon rivers. The managing of this river is essential for Lapland’s climate resilience efforts. Today, Finland and Norway are working closely together in managing the Teno River basin. Management efforts in the river basin focus particularly on sustainable fishing and biodiversity conservation. The goal of this cooperation is to protect salmon stocks and manage fishing pressures. Restrictions such as fishing quotas and shortened fishing seasons have been implemented on the Teno River to help restore the declining salmon populations. The end of salmon fishing has had not only an economic impact on the region but also a significant cultural impact, as salmon fishing has been a central part of life of the River Sámi, the Indigenous people of the area.
In general, river restoration projects, such as protecting riverside vegetation and habitats, play a key role in ensuring the sustainability of aquatic ecosystems. It is also important to involve local residents and communities in decision-making processes to ensure that traditional fishing methods and the use of natural resources are considered as part of sustainable water resource management.
Traditional knowledge supports climate resilience strategies in the region
The use of traditional knowledge provides deep insight into local climate and environmental conditions and helps develop sustainable practices that support ecosystems and livelihoods. Local communities know how to use natural resources such as land and forests in a sustainable manner, which can reduce environmental impacts and support biodiversity. This knowledge complements modern climate resilience measures, especially in regions where challenges are unique. Communities’ experience with environmental uncertainties and extreme weather conditions strengthen their ability to adapt to climate change.
Contribution written in collaboration with partners in Lapland.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat voimakkaimpia arktisella alueella
Arktinen alue lämpenee jopa neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma, mikä tuo mukanaan monia haasteita niin ympäristölle kuin elinkeinoille. Ennusteiden mukaan Lapin ilmasto voi olla 4–5 astetta lämpimämpi vuoteen 2080 mennessä, kuin mitä se on tällä hetkellä, mikä näkyy esimerkiksi talvien lyhenemisenä, pakkaspäivien vähenemisenä ja lumen määrän vähentymisenä alku- ja lopputalvesta.
Vuoristoalueet tukevat laajaa lajikirjoa tarjoamalla monimuotoisia elinympäristöjä ja mikroilmastoja. Ne tarjoavat myös ekosysteemipalveluja, kuten puhdasta ilmaa ja vettä, maaperän suojelua sekä hiilensidontaa. Lisäksi vuoristojen mikroilmastot voivat suojata ilmastonmuutoksen vaikutuksilta tarjoten turvapaikkoja lajeille, jotka eivät selviä muualla. Enontekiön ja Utsjoen tunturialueet luokitellaan pohjoisen sijainnin vuoksi luonnonmaantieteellisesti alpiinisiksi alueiksi, vaikka korkeaa vuoristoa alueella ei olekaan.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Lappiin monin eri tavoin
Ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa tunturiluonnon elintilan pienenemiseen sekä lumenviipymäalueiden ja palsojen pienenemiseen. Pohjoiseen, viileään ilmastoon sopeutunut lajisto ja luontotyypit vähenevät tai ne voivat hävitä jopa kokonaan. Kalastossa tulee tapahtumaan muutoksia, jolloin viileää vettä tarvitsevat lohikalat tulevat vähenemään. Vieraslajit, kuten kyttyrälohi todennäköisesti tulevat hyötymään.
Lapin talous ja matkailuelinkeno ovat voimakkaasti riippuvaisia talvimatkailusta, ja lumivarmuuden heikkeneminen uhkaa alueen vetovoimaa. Talvisesonki on tärkeä tulonlähde, ja lumen väheneminen ilmaston lämpenemisen myötä lyhentää talvikausia, mikä rajoittaa talviaktiviteettien tarjontaa. Ilmastoennusteet viittaavat merkittävään lumivarmuuden heikentymiseen etenkin tärkeänä alkutalven sesonkina, mikä voi vähentää matkailijamääriä ja aiheuttaa tulonmenetyksiä. Tulevaisuudessa matkailualan on sopeuduttava muutoksiin. Vaihtoehtoisia matkailustrategioita kehittämällä ja panostamalla ympärivuotisiin aktiviteetteihin Lappi voi säilyttää vetovoimansa ilman lumivarmaa talvea.
Lumiolosuhteiden muutokset lisäävät onnettomuusriskejä, mikä vaikuttaa suoraan ihmisten turvallisuuteen. Vähälumisuus ja jääolojen muutokset tekevät moottorikelkkojen käytöstä riskialtista, mikä voi johtaa onnettomuuksiin ja kaluston vaurioitumiseen. Ilmastonmuutos heikentää myös infrastruktuuria, kuten maanteiden päällysteitä, mikä uhkaa huoltovarmuutta. Kesän lämpötilojen nousu lisää metsäpalojen riskiä vaikuttaen ihmisten ja eläinten turvallisuuteen sekä lajiston säilymiseen. Voimistuneet hellejaksot voivat olla erityisen vaarallisia ikääntyvien ihmisten terveydelle, ja lisätä tartuntatautien leviämistä. Lisäksi ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa pakottaa haavoittuvia väestöjä siirtymään, mikä luo sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä haasteita sekä heidän kotimaassaan että vastaanottavissa maissa.
Miten ilmastonmuutos näkyy poronhoidossa?
Ilmastonmuutos tuo mukanaan merkittäviä haasteita myös poronhoidon laidunolosuhteisiin, uhaten elinkeinon elinvoimaisuutta ja kestävyyttä. Muuttuva ilmasto ja muuttuvat laidunympäristöt vaikuttavat porojen terveyteen ja hyvinvointiin sekä poronhoitotöihin. Talvilaitumien haasteena ovat muun muassa syvä lumi, jäätyminen ja homeet. Erityisesti loppusyksyn ja alkutalven vaihtelevat sääolot voivat aiheuttaa jääkerroksia lumipeitteeseen sekä edistää homesienien lisääntymistä laidunkasvillisuudessa. Jääkerrokset vaikeuttavat porojen kaivamista vaikeuttaen porojen ravinnon saannin. Homesienet puolestaan heikentävät laitumilta saatavan ravinnon laatua. Muuttuneet luonnonolosuhteet lisäävät myös poronhoidon kustannuksia ja työmäärää. Mikäli porot eivät saa itsenäisesti tarpeeksi ravintoa luonnosta, niitä joudutaan usein ruokkimaan. Lisäruokinta estää porojen kunnon liiallista heikentymistä, mutta aiheuttaa samalla paljon ylimääräistä työtä ja kustannuksia.
Kesäajan haasteena ovat muun muassa helteiden yleistyminen ja muutokset räkässä, eli vertaimevien hyönteisten joukkoesiintymisessä. Myös kuivat kesät aiheuttavat poronhoidolle ongelmia muun muassa sienten vähäisen määrän kautta. Sienet ovat poroille tärkeä ravintolähde syksyllä, joiden avulla porot varautuvat talveen. Mikäli sieniä ei juurikaan ole, lähtevät porot liian heikossa kunnossa talveen. Helppona talvena ongelmia ei välttämättä tule, mutta jos vähäsienistä syksyä seuraa vaikea talvi, voivat poronhoidon kohtaavat menetykset olla suuria. Ilmaston lämpeneminen muuttaa myös lajien levinneisyyksiä ja yksilömääriä. Hyönteiset ja loiset, kuten Setaria tundra ja hirvikärpänen leviävät ilmaston lämmitessä pohjoisemmaksi, ja sillä on vaikutuksia niin eläimiin kuin ihmisiinkin. Myös hyönteisten, kuten tunturi-, halla- ja metsämittarien, massaesiintymät voivat yleistyä. Näiden tuhohyönteisten lisääntyminen heikentää laitumien kasvillisuutta ja vaikuttaa siten porojen ravinnonsaantiin.
Lapin 21 kunnan ilmastoyhteistyö
Lapin kuntien yhteistyön tavoitteena on vahvistaa Lapin kestävyyttä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan sekä turvata luonnonvarat ja paikalliset elinkeinot. Lapin liitto on laatimassa Lapin maakuntatasoista ilmastostrategiaa, joissa asetetaan tavoitteet päästöjen vähentämiselle, uusiutuvan energian lisäämiselle ja ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Osa Lapin kunnista osallistuvat myös Hinku-verkostoon (Hiilineutraali Suomi). Hinku-kuntien ja maakuntien tavoitteena 80 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Hinku-verkosto on Ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöiden verkosto, joka kokoaa yhteen päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat.
Osallistavat paikkatietojärjestelmät (PPGIS) varmistavat, että paikallisten asukkaiden näkemykset otetaan huomioon ilmastoratkaisuissa. PPGIS (Public Participation Geographic Information Systems) mahdollistaa kansalaisten ja yhteisöjen osallistumisen paikannetun tiedon keräämiseen ja kokemuksiin perustuvien karttojen luomiseen. Tavoitteena on tuoda esiin paikallisten ihmisten tiedot ja näkökulmat alueen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tämä antaa kaikille mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöön ja resursseihin liittyviin päätöksiin sekä tällä pyritään varmistamaan avoin tiedonjako. Tällöin päätöksenteon perustelut ovat selkeämpiä ottaen huomioon paikallisten tarpeet ja resurssit, mikä johtaa kestävämpiin ja oikeudenmukaisempiin ratkaisuihin.
Tenojoen tilanne
Suomen ja Norjan rajalla virtaava Tenojoki oli aiemmin yksi Pohjois-Euroopan tunnetuimmista lohijoista. Suomi ja Norja tekevät tiivistä yhteistyötä Tenojoen vesistöalueen hallinnassa, joka on keskeinen osa ilmastonkestävyyspyrkimyksiä Lapissa. Vesistöalueen hallintatoimilla keskitytään erityisesti kestävään kalastukseen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Yhteistyön tavoitteena on suojella lohikantoja ja hallita kalastuspaineita. Tenojoella on otettu käyttöön kalastuksen rajoituksia, kuten kalastuskiintiöitä ja kalastuskausien lyhentämistä, jotta heikentyneitä lohikantoja saataisiin elpymään. Lohenkalastuksen loppumisella on ollut alueelle paitsi taloudellinen, myös suuri kulttuurinen vaikutus, sillä lohestus on ollut keskeinen osa jokisaamelaisten kulttuuria ja elämäntapaa.
Yleisesti vesistöjen kunnostushankkeet, kuten jokivarsien kasvillisuuden ja elinympäristöjen suojelu, ovat keskeisessä roolissa vesiekosysteemien kestävyyden varmistamisessa. Tärkeää on myös osallistaa alueen asukkaat ja paikallisyhteisöt päätöksentekoon, mikä varmistaa perinteisten kalastusmenetelmien ja luonnonvarojen käytön huomioimisen osana kestävää vesivarojen hallintaa.
Perinteinen tieto edistää alueen ilmastonkestävyysstrategioita
Perinteisen tiedon hyödyntäminen tarjoaa syvällistä ymmärrystä paikallisista ilmasto- ja ympäristöolosuhteista ja auttaa kehittämään kestäviä käytäntöjä, jotka tukevat ekosysteemejä ja elinkeinoja. Paikalliset yhteisöt osaavat käyttää luonnonvaroja, kuten maata ja metsiä, kestävällä tavalla, mikä voi vähentää ympäristövaikutuksia ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Tämä tieto täydentää moderneja ilmastonkestävyystoimenpiteitä, etenkin alueilla, joilla haasteet ovat erityisiä. Yhteisöjen kokemus luonnon epävarmuudesta ja äärisääolosuhteista vahvistaa niiden kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen.
Tämä teos on kirjoitettu yhteistyössä Lapin kumppaneiden kanssa.
For more like this, read a feature on Hindu Kush Himalayan communities as they adapt to the climate crisis.